Leveä ikkuna, pitkä haitari


Klooriveden läpi paistava aurinko muodostaa välkehtiviä kuvioita ulkoaltaan pohjaan. Eteläisen Espanjan lämpö hellii käsivarsia joka palautuksella. Pilviä ei näy taivaalla, on vain sinistä. Treeni on kesken, mutta en pysty ottamaan enää vetoakaan. Pitkään kytenyt epämääräinen tunne tulvii yli. Liian vastenmielistä, liian kuvottavaa, keho tuntuu suorastaan hylkivän käskyjä tehdä mitään uintilajeja muistuttavaa. Sukeltelen menossa olevan satasen loppuun ja nousen altaasta, tuntien lähinnä tyhjää. ”Pitäisiköhän meidän käydä huomenna vähän kävelyllä?” kysyy Make. ”Joo pitäisi.” vastaan. Näin päättyi hieman yli kymmenen vuoden matka kilpauimarina, tuosta vain. Ei jäähyväiskisoja, ei viimeistä projektia, johon laittaa vielä kerran kaikki energia ja fokus. Seinä tuli vastaan, kilometrit tulivat täyteen. Olin 22-vuotias.

Kilpaurheilu ja ikä on itselleni tuon kokemuksen vuoksi ammatillisen mielenkiinnon lisäksi myös henkilökohtaisesti tärkeä aihe. Yksinkertaisesti sanottuna, kilpaurheilun näkökulmasta, lopetin aivan liian aikaisin. Tauko olisi voinut olla parempi vaihtoehto ja olisi saattanut mahdollistaa palon syttymisen uudelleen. Mutta mistä näitä tietää? Oman elämäni kannalta kokonaisuutena en voi mitenkään jälkikäteen sanoa, mikä olisi ollut parempi ja mikä huonompi vaihtoehto. Olisinko alkanut valmentamaan myöhemmin tai en laisinkaan? Olisinko tavannut niitä ihmisiä joita tapasin valmentamisen kautta? Jossittelu siis sikseen ja todellisen kysymyksen kimppuun. Mikä on iän merkitys kilpaurheilussa?

Tehdään tämä heti selväksi: Jokaisen urheilijan ura on syvän henkilökohtainen ja ainoastaan urheilijan itsensä omistuksessa. Urheilija päättää, milloin on aika jatkaa ja milloin lopettaa. Elämässä on paljon muutakin kuin kilpaurheilu ja punnintaa pitää tehdä omasta elämäntilanteesta ja intohimoista käsin. En siis esitä, että meidän pitäisi yrittää lypsää kaikista uimareista väkisin heidän potentiaalinsa ulos mahdollisimman pitkän ajan kuluessa, jotta he ovat varmasti maksimoineet oman urheilijan polkunsa, halusivat tai eivät.

Kuitenkin, en voi olla miettimättä, että voisimme lajina ja yhteiskuntana tehdä jotain paremmin, jotta yhä useammalla uimarilla olisi mahdollisuus jatkaa pidempään ja näkymä tulevaisuudestaan kilpauimarina yli lukiovuosien. Sekä tietenkin hyvä yhteisö samanlaisen näkymän ja uskon jakavia ihmisiä. Olen nähnyt ja kokenut Sprinttitallissa, minkälainen voima tuollaisessa yhteisössä voi olla. Kun ympärillä on ryhmällinen samanhenkistä porukkaa. Kun ei tarvitse olla ainut, joka sovittelee tavoitteellista treenaamista opintojen tai töiden kanssa samaan aikatauluun. Kun ryhmässä on ammattilaisia. Kun on valmentaja, joka ymmärtää. Ryhmäläiset antavat toisilleen uskoa ystävyyden sekä tietenkin hyvien kisasuoritusten muodossa.

Mitä urheilijan ikä sitten tarkoittaa suorituskyvyn kannalta? Karkeasti arvioituna ihminen on niin sanotussa fyysisessä huippukunnossa 30 ikävuoden paikkeilla. Kaikki kilpaurheilua seuraavat tietävät kuitenkin, että tuolla fyysisellä arviolla ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa, ketkä keikkuvat korkealla tuloslistoilla arvokilpailuista. Esimerkiksi, Olympiavoittajien ikähaitari uinnissa on päätähuimaava: Nuorin on Kyoko Iwasaki (14) Barcelonan Olympialaisten 200m rintauinnista. Vanhin on Anthony Ervin (35) 50m vapaauinnista Rion Olympialaisista. Eli 21 vuotta. Jos haitaria levennetään vielä ottamalla mukaan vanhin mitalisti Dara Torres (41), saadaan jo komea 27 vuoden haitari. Eli lähes yhtä pitkä, kuin tuo arvioitu ihmisen fyysisen huippukunnon ikä.

Entäs keskimäärin? Esimerkkinä: Budapestin MM-kilpailuissa 2017* miesten mitalistien keski-ikä oli 23,9 vuotta ja naisten 23,5 vuotta. Rion Olympialaisissa* miesten mitalistien keski-ikä oli 24,2 vuotta ja naisten 23,0 vuotta. Molemmista kisoista molempien sukupuolten urheilijoiden keskimääräinen ikä palkintokorokkeella oli 23,8 vuotta. Tuo on suunnilleen linjassa Allenin ja Hopkinsin (2015) tuoreehkon 18 tutkimuksen (joo, ei ole ihan kauhean paljon) meta-analyysin kanssa. Siinä vedettiin yhteen urheilijoiden ikiä, jolloin he saavuttivat parhaan tuloksensa.

Trendinä oli, että alle 4 min kestävissä lajeissa lajisuorituksen pidentyessä ikä, jolloin huippu-suoritus saavutettiin, laski. Eli kaikkein lyhytkestoisimmissa lajeissa (heitot ym. räjähtävät) ikä, jolloin huippusuoritus tehtiin, oli siellä 27 paikkeilla, kun taas lähempänä neljää minuuttia olevissa lajeissa (mm. keskimatkojen uinti) oli kyseinen ikä hieman päälle 20. Yli 4 minuuttia kestävissä lajeissa trendi oli päinvastainen: Matkan pidentyessä keskimatkojen uinnista ultramaratoneihin ynnä muihin todella pitkiin suorituksiin, nousi ikä, jossa huippu-suoritus tehtiin, sieltä hieman päälle 20 ikävuodesta hieman alle 40 ikävuoteen. Haitari on siis keskiarvoissakin melkoinen. Ja se on jatkuvasti laajenemassa vanhempaan päin ammattiurheilussa.

Kauheasti numeroita. Ikä ei kuitenkaan ole vain numero, vaan siihen sisältyy kunkin ihmisen koko siihenastinen elämä kokemuksineen, viisauksineen, kömmähdyksineen ja oppeineen. Juuri tämän vuoksi näemme jatkuvasti yli tuon 30 vuoden ”fyysisen huippupisteen” olevien urheilijoiden menestyvän lajinsa ehdottomalla huipulla. Ihmisen kyky oppia jatkaa paranemistaan ainakin 60 ikävuoteen saakka, jonka jälkeenkin kyky oppia uutta säilyy meissä. On kumuloitunutta kokemusta harjoittelusta, kisaamisesta, omasta kehosta. On perspektiiviä elämään ja kykyä laittaa kilpauinti sille sopivaan lokeroon omassa elämässä.

Mitä haluan siis asian pohdinnan lisäksi oikeastaan sanoa? Että aikaikkuna, jossa urheilijan on mahdollisuus tehdä omat huippusuorituksensa, on isompi, kuin mitä ajatellaan. Se on varsinkin huomattavasti isompi kuin miltä se tuntuu sillä ensimmäisellä alakanttiin menneellä kaudella. Tai sillä toisella. Kun tuntuu, että ei ole mitään keinoa saada hommaa taas rullaamaan. Vasta ajan kanssa ja pienen etäisyyden päästä näkee, että keinoja on valtavasti, varsinkin jos lähestyy uintia uteliaasti oppilaan asenteella. Pelissä mukana pysyminen ei ainoastaan mahdollista omien parhaiden suoritustensa tekemistä, vaan antaa myös lisää mahdollisuuksia oppia kilpauinnista arvokkaita asioita elämää varten.

Lähteet:

Allen, S. W., Hopkins, W. G. (2015) Age of Peak Competitive Performance of Elite Athletes: A Systematic Review. Sports Med 45 (7)

https://www.omegatiming.com/2017/17th-fina-world-championships-sw-live-results

https://olympics.com/en/olympic-games/rio-2016/results/swimming

*Laskin itse asiassa mitalisijojen keskimääräisen iän, eli jokaisen mitalisijan saavuttajan ikä on huomioitu, vaikka sama henkilö olisi useamman kerran palkintokorokkeella.